Tämä on se juttu, jonka kirjoitan, että olen kirjoittanut jotain eikä seuraavan kirjoittamiseen ole niin iso kynnys

Kaksi vuotta on mennyt siitä kun mä kirjoitin tänne viimeksi. Ensin taukoa ei pitänyt olla, sitten ajattelin, että kirjoitan ihan pian. Puolen vuoden jälkeen kynnys kirjoittaa uudelleen oli jo aika korkealla ja tässä sitä ollaan.

Madallan nyt kynnystä kirjoittamalla jotain ja ehkä muutaman julkaisun jälkeen oon jo vauhdissa.

Luova Kaaos muuttuu varmaan vähän. Viimeksi kun olin täällä aktiivinen, mä olin työttömänä. Mulla oli aikaa väkertää! On mulla nytkin töiden jälkeen hyvin vapaa-aikaa, mutta silti iso osa elämästä kuluu nyt töissä.

Lisäksi oon nyt enemmän innostunut oikeasta kirjoittamisesta ohje-postausten sijaan. Viimeksi halusin tehdä paljonkin DIY-postauksia tai antaa ”ohjeita” hyvinvointiin. No en enää. Kerron varmasti omista seikkailuistani hyvinvoinnin maailmaan, mutta en kirjoita oppaita muille. Elä niin kuin näet parhaaksi, mäkin teen niin.

Kolmanneksi yritin kovasti tehdä blogistani ”oikeaa” matkimalla muiden postaustapoja ja miettimällä keinoja miten voisin tulevaisuudessa tehdä tällä rahaa. Haukotus. Toki työttömältä tällainen ajattelu on varmaan aika ymmärrettävää? Nyt aion kuitenkin kirjoittaa omaksi ilokseni. Tästä tulee itseilmaisulleni kanava. Aion pitää hauskaa. Saatan esittää mielipiteitä. Joskus saatan julkaista vain kuvia, koska tykkään ottaa valokuvia.

Että sellaista! Kommentoi alle, jos heti huomaat mun herättäneen Luovan Kaaoksen henkiin! Saat palkinnon. Ison sellaisen.

Halauksin, Nelli

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Hei taas!

Istun hostellissa Torinossa ja kuuntelen miten hollantilainen ja Quebecissä asunut meksikolainen väittelee siitä mikä on kylmä. Kuulemma Quebecin jälkeen mikään ei oo kylmää – katoin tämän hetkisen sään, sielä on -5 astetta… Celsiusta. Pyörittelen siis silmiäni sisäisesti, mutta en nyt ala haastamaan riitaa. Itsehän pakenin pakkasia Italiaan.

  Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Matkasin Firenzestä Genovaan bussilla (9€) ja mun Couchsurfing emäntä Elisa poimi mut kyytiin pysäkiltä. Se vei mut hänen ja Pacon kotiin, näytti mulle huoneen (näköalalla!), joka olis seuraavat kaksi yötä mun käytössä ja keitti kahvit. Kahvin ääressä juteltiin siitä mitä haluan nähdä Genovassa, googleteltiin yhdessä taidenäyttelyä jonka takia tulin kaupunkiin ja tajuttiin, että juuri silloin maanantaina näyttely maksoi 3€ tavallisen 13€ sijaan. Siinä vaiheessa meillä oli aikaa alle pari tuntia ennen sulkemista ja me heitettiin kahvit naamaan, rynnättiin ulos ovesta ja aloitettiin villi matka kaupungin halki!

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Elisa sanoi, että mennään kävellen, kun ei hän saa autoa siellä parkkiin ja mäkin saan samalla vähän orientoitua Genovaan ja siihen missä ollaan. Päästiin niiden pikkuisen kadun päähän ja oltiin kävelty muutama askel kun Elisa sanoi, ”WAIT! Turn around, let’s go!!” ja sit kipitettiin bussipysäkille, joka oli jäänyt meidän taakse ja noustiin paikallisbussiin. Yritin mukista jotain lipuista ja Elisa huitas kädellään ”We don’t need them.” Okay.

Jäätiin bussista muutaman pysäkin päästä ja käveltiin vähän matkaa, kunnes: ”OOH! COME ON!” Sit juostiin (kuin italialaiset konsanaan liikennettä väistellen) kadun yli risteyksen vastakkaiselle puolelle ja koputettiin jo risteykseen päässeen täpötäyden bussin oveen anovia katseita kuskin suuntaan lähetellen. Se otti kyytiin! Miten kiva. Mutta bussi oli tosiaan täpötäynnä ja me kikatettiin puoli hysteerisesti, koska tilanne oli ihan omituinen. Saimme osaksemme kummaksuvia katseita.

Päästiin taidenäyttelyyn, jonotettiin tovi ja nautittiin ”Impressionisteistä Picassoon” näyttelystä, joka oli lainalla Detroitista. Sen läpi kävelyyn ja ihailuun upposi aikaa alle tunti, joten meidän näyttelyyn kiirehtiminen kannatti ehdottomasti.

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Näyttelyn jälkeen kierrettiin vähän keskustaa ja treffattiin sitten Paco, joka tuli töistä junalla. Käveltiin yhdessä (eli otettiin bussi) kotiin, otettiin drinkit ja pelattiin vähän lautapelejä. Iltaruuaksi keiteltiin pastaa ja sitten sain runsaasti neuvoja seuraavaa päivää varten, ennen untuvapeiton alle nukkumaan menoa.

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Tiistaina mut neuvottin ottamaan paikallisjuna puolen tunnin päähän Camoglin pikkukaupunkiin. Camogli on erityisesti italaialaisten kesälomalaisten suosima pieni rantakaupunki/kylä. Se oli aivan ihana! Vietin sielä puoli päivää, söin lounaaksi foccacciota ja napsin kuvia.

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Iltapäivällä kiersin Genovan pikkukujia, napsin kuvia ihmisten pyykeistä ja päädyin lopulta satamaan. Klo 19 mulla oli treffit Elisan ja Pacon kanssa niiden lempparipitseriassa ja meinasin, että kävelen sinne rantaa pitkin.

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Rannassa olikin kunnon teollisuussatama! Ei kävelty siitä läpi. Oli ABB tiellä.

Katsoin siis karttaa ja valitsin suht suoraviivaisen reitin kaupungin läpi pizzeriaan. Ensin piti ylittää tie ja odotin kärsivällisesti, että jalankulkijoille paloi vihreä. Astelin kadulle ja VRHOOOM. Hirveä skootterilauma syöksyi edestäni ja takaani ja ohitseni koska niille paloi myös vihreä, mutta ne kääntyi. Huuh. En tiennyt olisko pitänyt juosta eteenpäin vai taapäin vai kenties hyytyä täysin keskelle katua.

Käyttäydyin kuulisti ja kävelin sydän kurkussa kadun yli skootterien huristellessa ohi.

Loppu matka sujui turvallisesti autojen ja skoottereiden suhteen, mutta jouduin lopulta pysähtyä joka kadun kulmassa katsomaan karttaa ja valitsemaan suuntaa. Genovan villit korkeuserot ja oudot oikopolut ja portaat sinne tänne todistivat tavallisen suurpiirteisen suunnanottotyylini tehottomaksi. Olin hyvin tyytyväinen itseeni kun saavuin oikealle kadulle juuri kun kirkon kellot alkoi soittaa seitsemää.

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Lepoa ja luksusta Genovassa ja Camoglissa

Pizzan jälkeen tiistainan Elisa heitti mut ja Pacon kotiin autolla ennen kuin jatkoi matkaansa teatteriryhmäänsä. Mä painuin taas untuvapeittoni alle <3 Mun piti vielä keskiviikko päivällä suunnata Genovan pikkukujia tutkimaan, mutta kävikin niin, että nukuin myöhään, nautin aamupalaa rauhassa Elisan kanssa, pakkailin ja istuin koneella suunnittelemassa seuraavia seikkailuja. Elisa heitti mut linja-autopysäkille ennen töitä ja halattiin haikeat hyvästit. Sohvasurffaus on niin hyvä.

Nyt kohti uusia seikkailuja!

Pusuin, Nelli

Firenzen David

Firenzen David

Hei te!

Roomasta matkasin viime perjantaina Firenzeen kolmeksi yöksi. Majailin hassussa pienessä hostellissa hyvällä sijainnilla historiallisessa keskustassa. Kokkailin ruuat keittiössä ja muistin taas miten paljon siinä säästääkään rahaa verrattuna pieniin ja halpoihin aterioihin ulkona. Tai siis ainakin saa varmemmin tarpeeksi syödäkseen eikä korvaa aterioita kummallisilla välipala-naposteluilla.

Firenze sijaitsee Toscanan maakunnassa, joka kyllä ainakin bussin ikkunoista vilkuiltuna on ihan maineensa veroinen kauneudessaan. Firenze oli Roomaan verrattuna pieni ja sievä, täynnä taidetta, palatseja ja kalliita muotiliikkeitä. Budjettireissaajana meinas tulla vähän orpo olo, kun selvästi kaupungin ideana oli shoppailu, ulkona syöminen ja kulttuuri. Itse panostin sitten siihen kulttuuriin ja tyydyin juomaan kahvikupposia tiskin ääressä (halvempaa kuin istuen).

Tsekkasin tietenkin Davidin L’Accadamia Galleriassa.

Firenzen David

Firenzen David

Firenzen David

Onhan se komia, mutta oikeesti sen käsittämättömyyden tajus kun käveli salin läpi ohi keskeneräisten marmoripatsaiden ja käsitti, että se on todella ollut joskus kivimöhkäle ja siitä on hakattu esiin tuollainen kokonaisuus taltan ja vasaran avulla. Siis mitä?!

Lisäksi käveskelin ympäri kaupunkia ja kävin Uffizzi Galleriassa. Ensi kerralle jäi noin 38 museota näkemättä…

Firenzen David

Firenzen David

Kuvasin tietysti vähän pyykkejä…

Firenzen David

Firenzen David

Firenzen David

Tämä kuva on omistettu puusepille, kehystäjille ja kaikille jotka rakensi noita rakennuksia, mutta joiden nimiä ei kukaan enää muista. Hienoa työtä!

Firenzen David

Firenzen David

Opin, että Sokrateella oli iso nenä. Hänen patsaansa on siis tuossa yllä. Pidän nyt nenästäni enemmän. Just sayin’.

Firenzen David

Firenzen David

Yllä oleva kuva on Uffizzi gallerian ikkunasta – Medicin suvulla oli siis palatsistaan aikoinaan ihan ok maisemat…

Firenzen David

Firenze oli ihana ja sen lähellä on paljon kauniita ja mielenkiintoisia kaupunkeja. Palaan varmasti vielä joskus, mutta isomman rahatukun kanssa ;)

Pusuja! Nelli

Tallenna

taidetta roomassa

Taidetta Roomassa

Ciao!

Mun reissun yhtenä tavoitteena on nähdä taidetta Roomassa ja tietty myös muualla. Nautin erityisesti maalauksista, mutta oon täällä Roomassa ollessani löytänyt myös monta mielenkiintoista patsasta. Osa on jollain lailla hauskoja ja osa mielettömiä taidonnäytteitä ja osa vain niin vanhoja, että niitä on pakko ihmetellä… Kovaa tavaraa tuo marmori.

Rooman kohteita miettiessäni kävi ilmi, että täällä on museoita ja gallerioita enemmän kuin mulla on aikaa tai energiaa kiertää. Valitsin niistä siis neljä itseäni eniten kiinnostava.

Vatikaanin museot

Mä meinasin skipata Vatikaanin kokonaan. Kuvittelin, että se on ulkokultainen turistirysä, jossa lähinnä alkaa ärsyttää, että toiset kerää rikkauksia ja muualla nähdään nälkää. Kyllä sitäkin on tullut täällä Roomassa kirkkoihin pujahtaessa mietittyä, mutta kyllä nuo Vatikaanin museot edusti niin suurta historiallista ja kulttuurista arvoa, että rahamäärät unohtui täysin. Turha kai niitä nyt on enää edes surra ja paljon sinne on kai saatu myös lahjoituksia. Ja sit on tietty sotasaaliit…

Menin kuitenkin Musei Vaticanoon ja nautin monesta pienestä yllätyksestä! Ensinnäkin tuo, että pidin patsaista! Kuka tiesi?

taidetta roomassa

taidetta roomassa

taidetta roomassa

Sitä mä pohdin, että kuka nuoden kaikkien päältä pyyhkii pölyt ja miten usein sen joutuu tekemään?! Sen jälkeen mietin, oliko nuoden alla olevien patsaiden tekoaikaan todella tuollainen hiusmuoti ja mitä ne käytti hiuslakanvastineena, jos nuo kampaukset on todellisia?

taidetta roomassa

Patsaiden lisäksi Vatikaanissa oli runsaasti maalauksia, kuten Abrazio I, jonka kuvaa voit ihailla aiemmassa jutussani ja Michelangelon kattomaalaukset Sistinen kappelissa – joka oli niin täynnä ihmisiä, että olin siellä alle viisi minuuttia ja jatkoin matkaani. Liikaa nähtävää!

taidetta roomassa

taidetta roomassa

taidetta roomassa

Vatikaanin museoiden jälkeen kävin Pyhän Pietarin katedraalissa ihmettelemässä sen suuruutta ja prameutta ja komeutta. Sinne oli lentokenttätyyliset turvatarkastukset, mutta ei pääsymaksua eikä ainakaan mun käydessä yhtään ruuhkaa. Olihan se upea.

Galleria Villa Borghese

taidetta roomassa

Villa Borghese on kaunis palatsi alue laajalla puistolla varustettuna. Siellä on Galleria Villa Borghesen lisäksi mm. eläintarha, Globe theater – puinen ympyrän muotoinen teatteri, jossa esitetään ainoastaan Shakespearia – modernin taiteen kansallismuseo, pari muuta museota… jne. Mä käveleskelin siellä aamutuimaan vähän ympäriinsä, napsin kuvia ja odottelin museoon pääsyä. Söin aamiaiseni eläintarhan kahvilassa, mutta en kuullut yhtään norsuääntä. :(

taidetta roomassa

taidetta roomassa

taidetta roomassa

Välikysymys – miten kauan menee, että puu kasvaa tuollalailla kivisen penkin ympärille? Anyone? Ja ihan ok puutarhatilanne näin tammikuun alkupuoliskolle… Eh?

taidetta roomassa

Galleria Villa Borghesessä on mm. pari Caravaggion ja Berninin teosta. Mä nautin kyllä erityisesti niistä Caravaggion maalauksista koska jopa tälläinen taidehistoriasta mitään ymmärtämätön näki miksi ne oli merkittäviä teoksia.

taidetta roomassa

Galleria Villa Borghesessa oli paljon patsaita miehistä ja mm. yksi Berninin mestariteos ”Proserpinan Raiskaus”. Mun mielestä tää yllä oleva neito on ihanan asenteellinen. Up yours! Mutta ehkä siinä Berninin teoksessa olikin niin mahtavaa se, että se sai mun karvat nousemaan pystyyn enkä halunnut katsella sitä…? Hmm.

Galleria Nazionale d’Arte Moderna – NGAM

taidetta roomassa

Italian modernin taiteen kansallismuseo sijaitsee myös Villa Borghesen puistoalueella. Pidin siellä olevista 1800-1950-lukujen maalauksista todella! Mukaan mahtui mm. pari Van Goghia ja Monet’n yksi lumpeenkukka teos. Löysin uuden lempparimaalarin: Giacomo Balla.

Palazzo Doria Pamphilj

taidetta roomassa

Doria Pamphiljin suvun palatsi on yksityisomistuksessa oleva rakennus ja taidekokoelma, joita pääsee ihailemaan Rooman keskustassa 12 eurolla. Lipun hintaan kuului myös opastusäänite (miten käännetään audioguide??) (Kalle kerro) ja sen saatuani kävelin jonkinlaisen autotallin läpi toisen kerroksen ensimmäiseen vastaanottosaliin. Autotallissa oli Porche. Nauhoitukselta puhui miellyttävä ääninen mieshenkilö perheensä taidekokoelmasta. Tuli sellanen olo, että tässä ollaan hyviäkin tuttuja! Oli kuulkaa komiaa.

taidetta roomassa

Suvun kokoelmiin kuului pari Berninin ja lukuisien muiden taiteilijoiden patsaita, Caravaggion, Rafaellon ja muutaman muun tunnetun maalarin teoksia, mutta myös runsaasti vähemmän tunnettujen maalareiden tauluja. Galleria oli suht nopeasti kierrettävissä ja jotenkin ihanan lähestyttävä ja lämmin, kun se mukava mies jutteli sieltä nauhalta…

taidetta roomassa

taidetta roomassa

taidetta roomassa

Michelangelo, Leonardo, Rafaello ja Caravaggio siis nähty. Mutta kuka hitto se Donatello sitten on?

Halauksin, Nelli

abbraccio hug halaus

Abbraccio Hug Halaus

Eilen illalla kävelin hostellille täydellä vatsalla ja parin punaviinilasillisen jälkeen. Kaduilla oli aika hiljaista, arki-iltana suurinosa paikallisista oli jo kotona tai lähiravintoloissa illallisella. Näin muutaman tähden tuikkimassa… Tai ehkä ne oli lentokoneita? Mietin, että olipa ollut ihana päivä.

abbraccio hug halaus

Pidin pienen tauon normaaleista turistihommista. Nukuin myöhään, söin rauhassa aamiaisen couchsurfing emäntieni kanssa – Pietron tekemään juureen leivottua leipää, naapurin tekemää marmeladia ja juomaksi cappuccino – ja raahauduin ulos tallustelemaan joskus ennen yhtätoista. Kiersin parilla ulkoilmamarketilla, jossa myytiin kasviksia, lihaa, kalaa, juustoa ja mitä nyt ikinä. Viiniä olis saanu ostaa omiin pulloihin.

abbraccio hug halaus

abbraccio hug halaus

Käveleskelin keskustassa, menin Colosseumin ohi niin kuin se olis hyvinkin tavallinen kävelyreitti mulle ja tajusin juttelemaan tulleen miehen olevan taskuvaras, joten eteennytin itseni nopeasti. Vähänkö olin tyytyväinen itseeni tästä bongauksesta.

Kävellessäni mietin isää. Mun isä kuoli tänään tasan 10 kuukautta sitten ja se halus aina Roomaan. Sille se kai oli vähän vitsi, mutta mä väsäsin ihan tosissani sille reittisuunnitelmaa; miten Roomaan pääsis junalla perille asti. Isä ei voinut lentää astman takia. Se ei innostunut junasta sen työläyden vuoksi silloin vuosia sitten kun asiasta alettiin puhua, mutta vitsailtiin aiheesta vielä alkuvuonna kun lääkäri puhui ohimennen keuhkosiirrosta. ”Taidetaan sittenkin päästä Roomaan.”

abbraccio hug halaus

Mä tulin nyt sitten yksin. Eilen en meinannut saada asiaa mielestäni ja löysin itseni kirkosta – joita täällä on joka kulmalla – itkemästä ikävääni. Tulin siihen tulokseen, että paras palata CS-kotiini eikä yksin vaeltaa ympäri kaupunkia yksin suremassa.

Kaupungilla söin pitsalounaan, mutta Paolan kotona oli linssikeitto porisemassa ja mullekin katettiin lautanen pöytään, joten söin vielä toisen kerran. Lounallakin juotiin lasit punaviiniä ja mua nauratti, koska linssikeiton kaverina en heti olisi sitä kuvitellut nauttivani… Juteltiin niitä näitä ja sovittiin illallisesta, jonka palasin vielä syömään Paolan, hänen ystävänsä Feranandan ja seuraavan sohvasurffaajan Benin kanssa. Sitten otin rinkkani ja suuntasin hostellille, koska Ben tuli sovitusti Alaskasta ja sai mulla aiemmin käytössä olleen huoneen. Hostellilla en tehnyt mitään erikoista, makoilin sängyllä, juttelin pikkuveljen kanssa skypessä ja vaihdoin matkakokemuksia Australialaisen parin kanssa, jotka myös kiersivät Eurooppaa. Tavallisia hostellijuttuja. Sain ajatukset vähän etäämmälle surusta ja iltapäivän cappuccinon jälkeen olo oli jo hyvinkin reipas.

abbraccio hug halaus

Palasin pasticcerian kautta Paolan luo, sillä vein pienet jälkkärileivonnaiset mukanani illalliselle. (Sivuhuomautus, niitä oli neljä ja maksoin niistä 2,40€!) Paolalla oli Pietro kylässä ja juteltiin niitä näitä. Ne kyseli mistä oon erityisesti pitänyt ja kerroin taidemuseo kierroksestani. Juteltiin siitä, miten en tiedä taiteesta paljoakaan, mutta taiteen herättämät tunteet ja ajatukset oli heidänkin mielestään se pointti, ei se mitä siitä tietää. Olin jo aiemmin maininnut ohimennen isän ja että se kuoli vajaa vuosi sitten. Nyt kerroin maalauksesta, jonka näin Vatikaanin museossa.

abbraccio hug halaus
Abrazo I – Pedro Cano // Vatikaanin museo

Kerroin Paolalle ja Pietrolle suomalaisesta sanonnasta ”hymyillään kun tavataan” ja miten isä aina sanoi ”halataan kun tavataan”. Pietro kertoi ihmetelleensä nuorena miehenä miksi hänen isänsä aina halas niin lujasti, mutta nyt kun hänkin on isä, hän ymmärtää. Paola kertoi, ettei koskaan osannut jutella isänsä kanssa kasvotusten, mutta au pair vuoden aikana alkanut kirjeenvaihto avas heille uuden tavan lähentyä. Pietro näytti mulle kirjaa, josta oli kyllä itsekkin lukenut vain ensimmäisen luvun, mutta joka sai hänet ajattelemaan edesmennyttä isäänsä. (Se oli Jostein Gaarderin Appelisiinityttö.) Paola kertoi äidistään, joka kuoli pari vuotta sitten.

Pietro ja Fernanda teki illallisen. Mä autoin paloittelemalla sipulin ja viipaloimalla brien lautaselle. Pietron juurileipä paahdettiin kevyesti uunissa ja Fernanda paisto sisilialaisia vihreitä kasviksia, jotka ehkä oli parsakaalinlehtiä. Pietro lupas lähettää mulle ohjeet juuren tekemiseen ja hoitoon, kun pääsen takas kotiin. Ben toi viiniä ja juustoa, me kaikki katettiin pöytä ja asetuttiin mukavasti Paolan sängyn ympärille – sen jalka oli poikki ja silti hän otti vieraat vastaan ja emännöi sängystä käsin. Juteltiin ruuan ja viinin ääressä Alaskasta, Suomesta, Nokiasta, AirBnBstä, huose sittingistä, couchsurfingistä, Italiasta, luottamuksesta. Jos meette Alaskaan, menkää Juneuaan, älkää Anchorageen.

Halattiin, annettiin suukkoja, luvattiin majapaikkoja, kutsuttiin kylään.

abbraccio hug halaus

Kävelin hostellille ja mietin, että tein oikein kun lähdin.

Halauksin, Nelli