Kirjoittajalta Nelli

Ahaa elämäyksiä MBTI -persoonallisuustyyppien avulla

Ahaa elämäyksiä MBTI -persoonallisuustyyppien avulla

Mä olen viime aikoina kuunnellut työmatkoillani podcastejä – eniten oon innostunut Personality Hacker nimisestä itsensä tuntemiseen ja kehittämiseen liittyvästä yhdysvaltalaispariskunnan pitämästä podcastistä. (Onko tälle sanalle hyväksyttävä käännetty vaihtoehto, Kalle?) (Kalle on mun veli ja olen ulkoistanut kieliopilliset seikat elämässäni hänelle.) Personality Hackerissä käydään läpi teorioita ja tutkimustuloksia, jutellaan kokemuksista ja vinkeistä elämässä ja mietitään, miten tästä touhusta sais parhaiten irti kaiken mahdollisen hyvän. Pidän myös siitä, että yksi heidän arvoistaan on aina miettiä asioita ”elämää vahvistavalta” kannalta eli miten toimia niin, että se tuo hyvää omaan ja muiden elämään ei niin, että tekee itselle tai muille hallaa – isoa tai pientä.

Myers-Briggs persoonallisuustyypit

Vaikka Personality Hacker ottaa huomioon useita teorioita ja näkökulmia, heidän isoin asiantuntemuksensa löytyy Myers-Briggs persoonallisuustyyppien parista. Lyhennettynä puhutaan MBTI:sta. Testejä tähän on netti pullollaan (esim. tämä ja tämä, molemmat suomenkielisiä sekä tietysti tämä Personality Hackerin sivuilla) joten, jos asia kiinnostaa, kannattaa tehdä vaikka muutama eri versio saadakseen vakuuttavamman tuloksen. Tuloksena saat neljän kirjaimen yhdistelmän, joiden tarkoitusperiä voi opiskella mua huomattavasti enemmän asiaan syventuneiden ihmisten nettisivuilla. Mun kirjain yhdistelmä on INFP ja Personality Hackerin lisäksi parhaat pohdinnat aiheesta oon lukenut täältä Personality Junkie -sivuilta. Kaikki testit tietenkin antaa lopuksi kuvauksen sun persoonallisuustyypistä.

Tuo kirjainyhdistelmän tulkinta antaa pintaraapaisun sun persoonallisuuden kuvioihin, mutta kun näihin artikkeleihin ja podcasteihin tutustuu yhtään syvemmin, löytyy pinnan alta mm. kognitiiviset funktiot, joilla kaikki 16 eri persoonallisuustyyppiä oppii ja tekee päätöksiä hieman omalla tyylillään. Mulle näiden artikkelien lukeminen on tuonut lisää itsetuntemusta – mistä mä nautin ja koen tärkeäksi elämässä – ja myös selityksiä asioihin, joita en oo ymmärtänyt itsessäni. Mä halusin jakaa tätä kokemusta teidän kanssa, koska mulle tämä on tuonut paljon vinkkejä parempaan elämään.

MBTI-teorian mukaan meistä jokainen käyttää neljää kahdeksasta olemassa olevasta kognitiivisesta funktiosta ja niiden järjestys eli vahvuus/kehittyneisyys muodostaa meidän persoonallisuutta, joka taas ohjaa meidän käytöstä. Mulle tämä teoria, jo muutaman viikon ”opiskelun” jälkeen on tuonut paljon vinkkejä siihen, miten pitää huolta itsestäni.

Lepoa ja kasvua

Mulle luontaisin tapa ajatella on ”introvertti tunne” eli teen päätöksiä elämässä sen pohjalta mikä tuntuu mulle sisäisesti oikealta ratkaisulta. Mä tarvin omaa aikaa voidakseni prosessoida maailmaa ja sen tapahtumia. Tähän funktioon ilmeisesti perustuu myös mun halu luoda asioita omin pikku kätösin ja siten ilmaista itseäni ja tulkita maailmaa. Kun teen asioita, tätä osa-aluetta toteuttaen, mä lepään. Kun sä tiedät mikä on sun ykkösenä oleva kognitiivinen funktio, sä tiedät aina mitä tehdä, kun paukut on loppu. Täällä ladataan akut.

Kakkosfunktio tasapainottaa sun ensisijaista tapaa toimia. Jos mulla olis vain kyky sisäänpäinkääntyneeseen tunteiluun, viettäisin paljon aikaa kotona yksin tuntien oloni yksinäiseksi ja maailmasta pois suljetuksi. Mutta mulle toiseksi vahvin tapa toimia on ulospäinsuuntautunut intuitio (ekstroverted intuition). Jos sun ensimmäinen funktio on ekstrovertti, sun toinen funktio on introvertti. Jotta tasapaino maailmassa säilyisi? Mulle tämä kakkosfunktio tuo innostumisen kaikesta uudesta, matkailusta ja seikkailuista nauttimisen, asenteen ”ainakin kerran voi kokeilla” ja toisaalta tylsistymisen liiallisen toistoon. Kun toteutan tätä osa-aluetta, kehityn ja kasvan, saan inspiraatiota ja piristysruiskeita. Kun sä tiedät mikä sun kakkosena oleva kognitiivinen funktio on, sä tiedät mitä tehdä kun haluat kasvaa ihmisenä, puskea omia rajojasi – oli ne sitten sisään- tai ulospäin.

Niiden kolmannen ja neljännen funktion funktiota mun täytyy vielä opiskella lisää. Nyt olen pysähtynyt ihailemaan kaunista ahaa-elämystä, jonka nämä teoriat persoonallisuuksista on mulle tuoneet: Mun halu seikkailla ja matkustaa ei ole levottomuutta tai kyvyttömyyttä ”sitoutua” elämän eri osa-aluisiin vaan tarvetta ja kykyä kasvaa ihmisenä ja kerätä lisää tietoa/kokemuksia maailmasta ja itsestäni.

Itsensä hyväksyminen on varmasti tärkeimpiä tehtäviä elämässämme. Se, että mun haaveilla ja muista ihmisistä ehkä hieman poikkeavilla ajatusradoilla on perusta psykologiassa, on aivan valtavan helpottava ja vahvistava kokemus. Suosittelen kokeilemaan!

Nelli

Ps. Tykkään kommenteista ja kaipaan palautetta!

The year of less – ajatuksia kirjan jälkeen

35488858

Moi!

Kuuluuko blogi-tekstin alussa tervehtiä lukijoita? Kertokaa.

But something I had learned time and time again was that every small change you make pays compound interest. It helps you make another change, another mind-set shift, another decision to live a new way.

Mä luin kirjan. Sen nimi on The Year of Less, sen on kirjoittanut Cait Flanders ja sitä ei valitettavasti ole (vielä) käännetty suomeksi. Englanninkielinen versio on kuitenkin jo löytänyt tiensä ainakin Pirkanmaan kirjastoille ja muodostamassa pientä varaus jonoa – mitä voisi ehkä pitää merkkinä myös käännösversion kysynnästä?

Omaelämänkerrallisessa kirjassaan Cait Flanders kertoo vuodesta, jolloin päätti olla ostamatta mitään (tarpeetonta). Hän muodosti säännöt itselleen siitä, mitä tämä käytännössä hänen kohdallaan tarkoitti, ja piti niistä kiinni 365 päivää. Kirja ei kuitenkaan oo mikään luettelo asioista, joita voi jättää ostamatta, vaan syvälle menevää henkilökohtaista kerrontaa riippuvuuksista, tavoista lohduttaa itseään ja käyttää rahaa. Mä olin yllättynyt miten haavoittuvalla ja aidolla tavalla Cait kertoi elämästään. Miten kaunis tarina muodostuu tavallisen ihmisen vähän epätavallisesta vuodesta, kun siitä kertoo niin intiimisti.

One of the greatest lessons I learned during those years is that whenever you’re thinking of bingin, it’s usually because some part of you or your life feels like it’s lacking – and nothing you drink, eat or buy can fix it.

Mä aloitin lukemaan The Year of Less kirjaa siinä uskossa, että opin jotain järkevämmästä kuluttamisesta. Se mitä löysin olikin muistutus kuunnella omia tarpeitaan ja tunteitaan sen sijaan, että yrittää turruttaa niitä erilaisilla mielihyvää tuottavilla ostoksilla tai teoilla. Kirja ei vedonnutkaan järkeen ja numeroihin – vaikka toki niihinkin – vaan lähti liikkeelle tunteista ja tarpeista.

Cait Flanders kijroittaa tosi kaunista ja helppolukuista tekstiä. Se herätti paljon ajatuksia ja jätti mietittävää vielä tulevaisuuteenkin. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka haluaa miettiä omia kuluttamistapojaan, ottaa pieniä askelia kohti uudenlaista elämää tai vain lukea mielenkiintoisen tarinan aidosta elämästä.

I still don’t understand why we are always so quick to push off the things we actually enjoy doing for things that take just a little less effort.

Maailmassa on paljon iloja, jotka ottaa ”jaksamisen vaivan”. Jatkossa koitan muistaa vaivautua tekemään mukavia asioita helppojen sijaan. Edes vähän useammin.

Ootko lukenut The Year of Less -kirjan? Mitä mieltä olit? Kerro kommenteissa!

Nelli

Ps. Cait Flandersilla on myös blogi – tässä linkki.

Puhdas pöytä

Mulla oli aiemmin samanniminen blogi samassa osoitteessa. En kirjoittanut siihen kahteen vuoteen mutta aina oli tarkoitus elvyttää se uudelleen. Kävi kuitenkin niin, että kun jätin liian monta webhotellilaskua (kiitos Kalle) maksamatta, olivat he heittäneet koko blogin roskiin. Yllättävää on se, että mua ei oikeastaan edes harmita. Toivoinkin voivani aloittaa alusta ja nyten voi muuta tehdä. Tai olisin voinut maksaa ison rahan, että he olisivat etsineet varmuuskopion bittiavaruudesta, mutta kuka sellaseen haluaa rahaa tuhlata? Mikään siellä blogissa ollut ei ollut niin arvokasta, että jäisin kaipaamaan ja säästyin siivoukselta! Mikä on aina mulle mieleen.

Viimeksi aloitin luomalla kaikki puitteet ja kuvat ja tyylisuunnitelmat valmiiksi. Nyt tein minimin pohjatyötä, kirjoitan tämän jutun ja myös julkaisen tämän tänä iltana. Oon nimittäin muistanut tykkääväni kirjoittamisesta, joten aion tehdä sitä enemmän. En aseta tälle blogille suuria tavoitteita ja koitan välttää myös suuruudenhullujen unelmien syntymisen päässäni – mikä on haastavaa, tykkään rakentaa pilvilinnoja – mutta aion käyttää tätä reittinä luovuuteni purkauksille. Edelleen tämä tulee olemaan luovaa kaaosta, jossa saatan esitellä valokuvia tai kertoa asioista, jotka lisää hyvinvointia mun elämässä tai esitellä kummallisia käsityöaskarteluhärpäkkeitä.

Okei, mulla on yksi suuruudenhullu ajatus päässäni. Haluaisin, että tästä tulee pitkäaikainen juttu. Vuosia kestävä. Mikä on aika utopistista, koska yleensä mua motivoi inspiraation tunne ja kun inspiraatio menee ohi, en jatka enää projektia. Mutta aion taas yrittää! Lisäksi toivon, että löydän ystäviä. Tai ainakin aiheutan muutamassa lukijassa sen olon ”ai, en olekaan yksin tämän tunteen/asian/ongelman/unelman kanssa”.

Haaveiden ääneen sanomisesta on apua.

Tai siis niiden ylös kirjoittamisesta. Jos kirjoittaa jotain internetissä, mutta kukaan ei lue sitä, onko se unelmien ääneen sanomista?

Nelli

kuva 1

kuva 1

Hei,

Tämä kyseinen juttu on tässä vain, koska haluan yläreunaan oman kuvan, en valmiin pohjan annettua valokuvaa, enkä osaa laittaa sitä näkymään muulla keinolla kuin julkaisemalla tämän jutun. Joten tässä on juttu, jossa on kuva, joka on blogin yläreunassa, kuten näette.

N.