Kategoria: yleistä

Puhdas pöytä

Mulla oli aiemmin samanniminen blogi samassa osoitteessa. En kirjoittanut siihen kahteen vuoteen mutta aina oli tarkoitus elvyttää se uudelleen. Kävi kuitenkin niin, että kun jätin liian monta webhotellilaskua (kiitos Kalle) maksamatta, olivat he heittäneet koko blogin roskiin. Yllättävää on se, että mua ei oikeastaan edes harmita. Toivoinkin voivani aloittaa alusta ja nyten voi muuta tehdä. Tai olisin voinut maksaa ison rahan, että he olisivat etsineet varmuuskopion bittiavaruudesta, mutta kuka sellaseen haluaa rahaa tuhlata? Mikään siellä blogissa ollut ei ollut niin arvokasta, että jäisin kaipaamaan ja säästyin siivoukselta! Mikä on aina mulle mieleen.

Viimeksi aloitin luomalla kaikki puitteet ja kuvat ja tyylisuunnitelmat valmiiksi. Nyt tein minimin pohjatyötä, kirjoitan tämän jutun ja myös julkaisen tämän tänä iltana. Oon nimittäin muistanut tykkääväni kirjoittamisesta, joten aion tehdä sitä enemmän. En aseta tälle blogille suuria tavoitteita ja koitan välttää myös suuruudenhullujen unelmien syntymisen päässäni – mikä on haastavaa, tykkään rakentaa pilvilinnoja – mutta aion käyttää tätä reittinä luovuuteni purkauksille. Edelleen tämä tulee olemaan luovaa kaaosta, jossa saatan esitellä valokuvia tai kertoa asioista, jotka lisää hyvinvointia mun elämässä tai esitellä kummallisia käsityöaskarteluhärpäkkeitä.

Okei, mulla on yksi suuruudenhullu ajatus päässäni. Haluaisin, että tästä tulee pitkäaikainen juttu. Vuosia kestävä. Mikä on aika utopistista, koska yleensä mua motivoi inspiraation tunne ja kun inspiraatio menee ohi, en jatka enää projektia. Mutta aion taas yrittää! Lisäksi toivon, että löydän ystäviä. Tai ainakin aiheutan muutamassa lukijassa sen olon ”ai, en olekaan yksin tämän tunteen/asian/ongelman/unelman kanssa”.

Haaveiden ääneen sanomisesta on apua.

Tai siis niiden ylös kirjoittamisesta. Jos kirjoittaa jotain internetissä, mutta kukaan ei lue sitä, onko se unelmien ääneen sanomista?

Nelli