Abbraccio Hug Halaus

Eilen illalla kävelin hostellille täydellä vatsalla ja parin punaviinilasillisen jälkeen. Kaduilla oli aika hiljaista, arki-iltana suurinosa paikallisista oli jo kotona tai lähiravintoloissa illallisella. Näin muutaman tähden tuikkimassa… Tai ehkä ne oli lentokoneita? Mietin, että olipa ollut ihana päivä.

abbraccio hug halaus

Pidin pienen tauon normaaleista turistihommista. Nukuin myöhään, söin rauhassa aamiaisen couchsurfing emäntieni kanssa – Pietron tekemään juureen leivottua leipää, naapurin tekemää marmeladia ja juomaksi cappuccino – ja raahauduin ulos tallustelemaan joskus ennen yhtätoista. Kiersin parilla ulkoilmamarketilla, jossa myytiin kasviksia, lihaa, kalaa, juustoa ja mitä nyt ikinä. Viiniä olis saanu ostaa omiin pulloihin.

abbraccio hug halaus

abbraccio hug halaus

Käveleskelin keskustassa, menin Colosseumin ohi niin kuin se olis hyvinkin tavallinen kävelyreitti mulle ja tajusin juttelemaan tulleen miehen olevan taskuvaras, joten eteennytin itseni nopeasti. Vähänkö olin tyytyväinen itseeni tästä bongauksesta.

Kävellessäni mietin isää. Mun isä kuoli tänään tasan 10 kuukautta sitten ja se halus aina Roomaan. Sille se kai oli vähän vitsi, mutta mä väsäsin ihan tosissani sille reittisuunnitelmaa; miten Roomaan pääsis junalla perille asti. Isä ei voinut lentää astman takia. Se ei innostunut junasta sen työläyden vuoksi silloin vuosia sitten kun asiasta alettiin puhua, mutta vitsailtiin aiheesta vielä alkuvuonna kun lääkäri puhui ohimennen keuhkosiirrosta. ”Taidetaan sittenkin päästä Roomaan.”

abbraccio hug halaus

Mä tulin nyt sitten yksin. Eilen en meinannut saada asiaa mielestäni ja löysin itseni kirkosta – joita täällä on joka kulmalla – itkemästä ikävääni. Tulin siihen tulokseen, että paras palata CS-kotiini eikä yksin vaeltaa ympäri kaupunkia yksin suremassa.

Kaupungilla söin pitsalounaan, mutta Paolan kotona oli linssikeitto porisemassa ja mullekin katettiin lautanen pöytään, joten söin vielä toisen kerran. Lounallakin juotiin lasit punaviiniä ja mua nauratti, koska linssikeiton kaverina en heti olisi sitä kuvitellut nauttivani… Juteltiin niitä näitä ja sovittiin illallisesta, jonka palasin vielä syömään Paolan, hänen ystävänsä Feranandan ja seuraavan sohvasurffaajan Benin kanssa. Sitten otin rinkkani ja suuntasin hostellille, koska Ben tuli sovitusti Alaskasta ja sai mulla aiemmin käytössä olleen huoneen. Hostellilla en tehnyt mitään erikoista, makoilin sängyllä, juttelin pikkuveljen kanssa skypessä ja vaihdoin matkakokemuksia Australialaisen parin kanssa, jotka myös kiersivät Eurooppaa. Tavallisia hostellijuttuja. Sain ajatukset vähän etäämmälle surusta ja iltapäivän cappuccinon jälkeen olo oli jo hyvinkin reipas.

abbraccio hug halaus

Palasin pasticcerian kautta Paolan luo, sillä vein pienet jälkkärileivonnaiset mukanani illalliselle. (Sivuhuomautus, niitä oli neljä ja maksoin niistä 2,40€!) Paolalla oli Pietro kylässä ja juteltiin niitä näitä. Ne kyseli mistä oon erityisesti pitänyt ja kerroin taidemuseo kierroksestani. Juteltiin siitä, miten en tiedä taiteesta paljoakaan, mutta taiteen herättämät tunteet ja ajatukset oli heidänkin mielestään se pointti, ei se mitä siitä tietää. Olin jo aiemmin maininnut ohimennen isän ja että se kuoli vajaa vuosi sitten. Nyt kerroin maalauksesta, jonka näin Vatikaanin museossa.

abbraccio hug halaus
Abrazo I – Pedro Cano // Vatikaanin museo

Kerroin Paolalle ja Pietrolle suomalaisesta sanonnasta ”hymyillään kun tavataan” ja miten isä aina sanoi ”halataan kun tavataan”. Pietro kertoi ihmetelleensä nuorena miehenä miksi hänen isänsä aina halas niin lujasti, mutta nyt kun hänkin on isä, hän ymmärtää. Paola kertoi, ettei koskaan osannut jutella isänsä kanssa kasvotusten, mutta au pair vuoden aikana alkanut kirjeenvaihto avas heille uuden tavan lähentyä. Pietro näytti mulle kirjaa, josta oli kyllä itsekkin lukenut vain ensimmäisen luvun, mutta joka sai hänet ajattelemaan edesmennyttä isäänsä. (Se oli Jostein Gaarderin Appelisiinityttö.) Paola kertoi äidistään, joka kuoli pari vuotta sitten.

Pietro ja Fernanda teki illallisen. Mä autoin paloittelemalla sipulin ja viipaloimalla brien lautaselle. Pietron juurileipä paahdettiin kevyesti uunissa ja Fernanda paisto sisilialaisia vihreitä kasviksia, jotka ehkä oli parsakaalinlehtiä. Pietro lupas lähettää mulle ohjeet juuren tekemiseen ja hoitoon, kun pääsen takas kotiin. Ben toi viiniä ja juustoa, me kaikki katettiin pöytä ja asetuttiin mukavasti Paolan sängyn ympärille – sen jalka oli poikki ja silti hän otti vieraat vastaan ja emännöi sängystä käsin. Juteltiin ruuan ja viinin ääressä Alaskasta, Suomesta, Nokiasta, AirBnBstä, huose sittingistä, couchsurfingistä, Italiasta, luottamuksesta. Jos meette Alaskaan, menkää Juneuaan, älkää Anchorageen.

Halattiin, annettiin suukkoja, luvattiin majapaikkoja, kutsuttiin kylään.

abbraccio hug halaus

Kävelin hostellille ja mietin, että tein oikein kun lähdin.

Halauksin, Nelli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *